Creeking in Greece

Oh yes, home again. Wanting go back allready. One week word class greeking. Steep and narrow rivers. Small drops, slides and boulder slalom. Beutifull landscapes and friendly inhabitants.

How can I forget Suvlaki and Zaziki.

Here is an article of our trip. It was puplished in Finnish photoraphic magazine: Kameralehti ijune 2006. Hope you can reed finnish.

. Photo gallery.

Kamera koskikajakissa

Creeking on koskimelontaa äärioloissa. Kreikassa joet virtaavat kapeina, kivisinä ja jyrkkinä. Ne kulkevat usein kanjoneissa, joihin pääsee vain melomalla. Tänne on kamera vietävä kajakissa, läpi kuohuvien koskien.


Sukkulahelvetti

1900 kilometriä vuoristoteitä, sortuneita teitä, katkenneita teitä, itse tehtyjä teitä. Rengasrikko. Työkoneita tiellä, lampaita tiellä, lammaspaimenia ja koiria tiellä. Aaseja, eläviä ja kuolleita, tiellä. Joet ovat kaukana, tiet huonoja ja vaarallisia. Loputtomat autossa pompitut tunnit kuitenkin palkitaan.

Nämä joet kertakaikkiaan mykistävät. Ne ovat kapeita, jyrkkiä ja virtaavat usein pystyseinäisissä kanjoneissa. Ympärillä kohoavat lumihuippuiset vuoret. Jokivarsilla kasvillisuus on rehevää. Joen yli kaartuvat puut ja pensaat, oliivipuulehdot ja lammaslaitumet ovat kaunista katseltavaa. Etenkin aamun hennossa, vastaisessa, valossa. Näissä maisemissa on pakko kaivaa kamera esiin.

Paluuta ei ole

Kanjonin pohjalla on koskimelojalle, ja sen kuvaajalle, tarjolla haaste. Kun seinät nousevat pystyyn ja virta kiihtyy, peruuttaminen ei ole mahdollista. Ulos pääsee vain laskemalla kaikki kosket läpi.

Kuvaaminen onnistuu siellä, missä voi pysähtyä. Jatkuvien koskien ja rantojen jyrkkyyden vuoksi pysähdyspaikkoja on harvassa. Monet kuvaukselliset putoukset ja maisemat on vain syöksyttävä läpi. Kuvausta varten on voitava pysähtyä sekä kuvauspaikan ylä- että alapuolelle.

Lupaavan näköisen kuvauspaikan tullessa kohdalle on ensin pysäytettävä koko ryhmä. Kameran kanssa on sitten laskettava koski alas seuraavaan mahdolliseen suvantoon tai akanvirtaan. Kajakki on saatava rantaan ja kamera kaivettava esiin. Kun kaikki on valmista, voi kuvaaja antaa melojille merkin laskea koski tai putous alas. Tällöin saadaan kuvia lähestyvistä melojista. Kasvot ja ilmeet mukaan.

Joissain oikein kapeissa paikoissa voi päästä kuvaamaan läheltä ja suoraan ylhäältä. Jos vielä pidentää vähän valotusaikaa ja seuraa kameralla, on kuva valmis.


Vettä kaikkialla

Koskenlaskussa kastuu aina. Roiskeet kastelevat melojan hetkessä. Kajakki uppoaa monesti kokonaan kuohuihin. Kaikki kajakit vuotavat jonkin verran. Vettä ja kuraa tulee kyytiin vaatteiden ja tossujen mukana aina kun pysähdytään kuvaamaan. Jos lasku oikein menee pieleen ja eskimokäännös ei ota noustakseen, on edessä uintireissu. Koko kalusto joutuu tällöin veden varaa.

Kamera on suojattava kunnolla. Ainoa kunnollinen tapa on pakata kamera varusteineen pomminkestävään Pelicaseen tai vastaavaan, sulloa laatikko kajakkiin ja kiinnittää se kunnolla. Pelicase suojaa kameraa kolhuilta ja kosteudelta. Ikävä kyllä yhtä hyvin, kuin se pitää veden ulkona, pitää se kosteuden myös sisällä. Kameraa märin käsin ja kamppein ropeloidessa sisälle pääsee aina vähän vettä. Tähän asti kamerani ovat kestäneet tämän hautomisen hämmästyttävän hyvin. Vaikka näytöt, etsin ja peili huurtuvat, kamerat senkuin toimivat.


Lajin luonne

Koskimelonta on vaativaa, ja joskus vaarallistakin. Vaikka vauhtia ja vaaroja lajissa onkin, ei hyvän toimintakuvan saaminen ole silti yksinkertaista. Suuren osan ajasta meloja ei oikeastaan tee mitään dramaattista tai näyttävää. Vaikeatkin paikat voidaan monesti laskea ilman ainuttakaan melanvetoa.

Kuvauksen kannalta mielenkiintoisimmat hetket koetaan usein silloin, kun jotain menee pieleen. Kajakki saattaa äkisti kallistua, ja meloja joutuu kamppailemaan virrassa pystyssä pysyäkseen. Ilmeet ovat kuvaamisen arvoisia.

Joskus melontaseikkailu voi muodostua selviytymiskamppailuksi luonnonvoimia tai aikaa vastaan. Jos keli on kylmä, reitti pitkä tai erityisen vaativa, voivat melojan ajatukset pyöriä siinä määrin peruskysymysten äärellä, että kameraan tarttuminen ei tunnu luontevalta. Kamera voi unohtua kokonaan. Adrenaliinin virratessa kuvaaminen kysyy kyllä luonnetta.

Tai jos ryhmä on väsynyt, kylmissään ja verensokerit vähissä, ei välttämättä kannata kameraa esiin kaivaa. Kavereiden kasvoilta voi yrittää lukea, milloin ylimääräisiä ohjelmanumeroita ei enää kaivata.

Tämän artikkelin kaikki kuvat ovat Kreikassa pääsiäisen tienoilla kuvattu. Tällä retkellä kuvaajaa ympäröi jatkuva kuva-aiheiden tulva. Olen pyrkinyt pysymään tiukasti aiheessani; tekemään reissustamme kuvallisen matkakertomuksen sekä keskittymään melontaan ja oman porukan kuvaamiseen.



Vähän minusta

Olen toiminut kaupallisena kuvaajana vuodesta 1992. Talvella minulla oli
“ Toinen Luonto” – niminen näyttely Kaapelitehtaalla.

Koskimelontaa olen harrastanut kuusi vuotta. Koskimelonnassa minua viehättää lajin vaativuus, kokonaisvaltainen luontokokemus sekä pienen lajin kannustava yhteisöllisyys. Kajakilla pääsee paikkoihin, joihin muuten en pääsisisi. Koski myllyttää ja pyörittää pientä kajakkia. Veden voima on valtava ja kokemus on äärimmäisen intensiivinen.

Kai Lindqvist, valokuvaaja





Koskimelonta info:

Koskimelonta harrastuksena

Kosken kuohuissa käy pelailemassa Suomessa muutaman sadan innokkaan koskimelojan joukkio. Kilpatasolla lajia harrastaa noin sata melojaa.

Suomen oloissa koskimelontaa voisi luonnehtia freestyleksi tai freerideksi. Freestyle –melonnassa koetetaan pikkuruisilla kajakeilla pyöritellä mahdollisimman monipuolisia temppuja; kärrynpyöriä, hyppyjä ja voltteja.

Varsinaista koskenlaskua, ei Suomessa juurikaan harrasteta. Suomen tasaisessa kamarassa ei ole tarpeeksi ryppyjä, jotta jokiin muodostuisi koskimelojia kiinnostavia pitkiä ja jyrkkiä koskia. Joitain hyviä reittejä löytyy kuitenkin meiltäkin, etenkin Pohjois Suomesta. Lähimmät vaativammat joet kuohuvat Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Suomalaiset koskimelojat hakevatkin usein lisähaastetta naapurimaista.

Upeita jokia on kuitenkin ympäri maailmaa, kaikkialla, missä on vuoristoa ja vettä. Kaukomatkoja tehdään harvemmin, mutta suomalaisia melojia on nähty ainakin Uudessa Seelannissa, Portugalissa, Nepalissa, ja Kreikassa.

Koskiluokitus

Kosket on luokiteltu vaikeuden ja vaarallisuuden mukaan kuuteen luokkaan; I – VI, joista I on helppo ja VI on lähes laskukelvoton ja hengenvaarallinen. Totaalisesti laskukelvottoman kosken merkki on X.

Ykkösluokan kosken voi periaatteessa laskea kuka tahansa, vaaraa ei ole, eikä laskeminen vaadi ennalta harjoiteltuja taitoja. VI -luokan koskessa epäonnistuminen voi johtaa kuolemaan.

Kreikassa laskemamme kosket olivat luokkaa III – IV+. Teknisesti vaativia, mutta eivät hengenvaarallisia. Vanhankaupunginkoski Helsingissä kuuluu tähän luokkaan samoin monien tuntema Myllykoski Kuusamossa.



Koskimelojan varustus

Koskimelojan kajakki on muovista valmistettu, pieni, ketterä ja erittäin kestävä. Lyhyt kajakki pyörähtää helposti vaikka täydet 360°. Erilaiset temput ja pujottelu kivien välissä onnistuvat hyvin. Melat ovat lyhyitä ja isolapaisia, jotta ote veteen olisi pitävä ja melaa olisi ketterä käsitellä.

Kypärä ja liivit ovat koskessa pyöriessä pakollisia varusteita. Matalissa ja kivisissä koskissa kaatuillessa koskimeloja näkee välillä tähtiä, mutta kypärä
suojaa pahemmilta loukkaantumisilta. Uimareissujakin tulee silloin tällöin, ja liivit pitävät melojan pinnalla. Varusteista huolimatta paras turva hädän hetkellä on toinen meloja. Koskeen ei koskaan saa mennä yksin.

Koskimelontaa voi harrastaa useissa melontaseuroissa. Toiminta on hyvin organisoitunutta ja yhteydenpito melojien ja seurojen välillä on aktiivista.
Suomalaisista koskimelojista onkin muodostunut rennonletkeä yhteisö, jossa seurassa on liiankin helppo viihtyä. Ja todellakin, koskimeloja ei koskaan ole yksin.

Lisätietoja lajista löydät näistä linkeistä:

Koskimelontaa Kreikassa www.teamadara.com

iceBREAK FREEstyle - kotisivut www.icebreak.fi

KOHINA sivut: www.kohinaa.com

Kanoottiliiton Freesylesivut: www.freestylemelonta.com

Kansainvälinen sivusto: www.palyak.com

Antin sivut: www.koskimelonta.com



Kuvatekstit:

1:

2: Houkutteleva tarjous Lousios – joella.

3: Enne? Erymantos joen rantapenkalla.

4: Kreikassa on lampaita kaikkialla.

5: Mornos joki. Ville ja Aapo valmistautuvat.

6: Villen survival kit.

7: Erymantos joen kuuluisa Rock-n-Roll kanjoni päättyy tähän kattilaan.

8: Aapo ottaa ilmaa Agrafiotis - joella.

9: Stoppareissa vesi kääntyy päävirtaa vastaan ja muodostaa jokeen ansan, josta voi olla vaikea päästä pois. Tässä tilanne on kuitenkin hyvin hallinnassa.

10: Lousios - joen alakanjoni.

12: Jukka on päätynyt kiville Karpenisiotis - joella. Itse laskin tämän kivisen könkään pää alaspäin, ja jouduin lopulta uimaan.

13: Karpenisiotis - joen laakso helteisenä iltapäivänä.

14: Kyytiä odotellessa on aikaa käristää nahkaa.

15: Meloja-ansa Karpenisiotis - joella. Puun alle joutuminen voi olla kohtalokasta.

16: Mornos - joen lähtöpaikalla. “Dragons Maw” – putous mietityttää Villeä.

17: Mornos joen “Nut Cracker” – tuplaputous edessä. Laskulinjat ja varmistukset on sovittava.

18: Laskut on laskettu. Sillan alla on Mornos - joen, ja koko reissun päätepiste.

19: Kamera Pelicaseen ja Pelicase kiinni kajakkiin. Kanjonista löytyi yksi ahdas rantautumispaikka.

20: Äkillinen ukkoskuuro Agrafiotis – joella. Sade samensi joen ja aiheutti pieniä maanvyörymiä.

21: Kuvaustauko. Aamuisin laaksot olivat sumun peitossa.

22: Tämä ei ole sadetta, vaan vesiputous. Kivi oli niin huokoista, että vesi tuli suoraan kallion lävitse. Agrafiotis - joen kanjoni.

23: Aasi, tällä kertaa elävä, meinasi tukkia tien.

24: Vesiputoussuihku Agrafiotis - joen kanjonissa.

25: Ylä – Lousios on vaativa, kivinen ja jyrkkä. Jouni taiteilee tämän kosken onnistuneesti.

26: Kameralle löytyi paikka aivan könkään yläpuolelta. Fidakia – joki.

27: Ylä – Lousios joen lähtöpiste on tämän kivisillan alla.

28: Karpenisiotis – joen lyhyt, mutta syvä kanjoni.

29: Majapaikka Karytainan – kylässä.

30: Joet muuttavat muotoaan jatkuvasti. Maanvyörymä ja tulvan tuomat puunrungot muodostavat Karpenisiotis - joen kanjoniin hengenvaarallisen ansan.

31: “Nut Cracker” on kaatanut Villen Mornos - joella. Tässä on onneksi hyvin tilaa tehdä eskimokäännös.

32: Pimeässä sukkulointi näillä vuoristoteillä on melkein yhtä jännittävää kuin koskenlasku.

33: Joki löytyi Tripotaman kylästä.

34: Vedenkorkeusmittari kertoo melojalle vesitilanteen. Erymantos on ihannekorkeudessa; 92cm eli “ medium high flow”. Mikä tarkoittaa vauhdikasta laskua ja vähän lisää vaikeutta.

35: Ylä – Lousios joen lähtöpiste.

36: Ylä – Lousioksen alkupään kivisiä koskia.


37: Fidakia joki on erittäin kapea ja laskulinjat ovat paikoitellen ahtaita.

See fo your self... Photo gallery.